Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten jäsenyys ja niiden jäsenmaksut ovat herättäneet hieman kummastusta viime aikoina. Kaikille ei ole täysin selvää, mitkä Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten roolit diabeetikon näkökulmasta ovat. Ja pakko myöntää – koko kuvio valkeni itsellenikin kunnolla vasta puolisentoista vuotta sitten.
Kirjoitin aiheesta lyhyen artikkelin Sokerivammaisen oppaaseen toissasyksynä. Tässä postauksessa selostan vähän tarkemmin, miten diabeetikon jäsenyys diabetesyhdistyksiin ja Diabetesliittoon muodostuu ja miten jäsenmaksujen keräys käytännössä toimii.
Aivan ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, mikä on Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten ero:
Diabetesliitto on valtakunnallinen kattojärjestö, joka muun muassa toimii diabeetikoiden ja heidän läheistensä edunvalvojana ja yhdyssiteenä. Diabetesliitto toimii monipuolisesti melkeinpä kaikessa, mitä diabetekseen liittyy. Yksittäinen henkilö ei voi kuitenkaan liittyä suoraan Diabetesliiton jäseneksi; sen suoria jäseniä ovat vain diabetesyhdistykset.
Diabetesyhdistys puolestaan on pienempi järjestö, joka toimii yleensä jollain tietyllä maantieteellisellä alueella. Nykyään on olemassa myös valtakunnallisia diabetesyhdistyksiä: Nuorten Diabetesyhdistys, Hypokoira ja tietenkin Diabetesseura Plasma (jätän nyt tarkoituksella pois Diabetesliittoon kuuluvat ammatilliset yhdistykset, koska kirjoitan diabeetikoiden näkökulmasta). Jokainen diabetesyhdistys on täysin itsenäinen järjestö; ne päättävät itse omasta toiminnastaan, jäsenistään ja jäsenmaksuistaan.
Järjestäytyminen loi liiton diabetesyhdistysten ympärille
Miksi sitten on olemassa sekä suuri Diabetesliitto että pienempiä diabetesyhdistyksiä? Asia valkenee, kun tutustumme Diabetesliiton historiaan.
Suomen ensimmäinen diabetesyhdistys, Sokeritautisten Yhdistys, perustettiin Helsinkiin vuonna 1948. Alkusysäyksen yhdistyksen perustamiselle antoi insuliinin korkea hinta. Sokeritautisten Yhdistyksen tarkoitus oli parantaa diabeetikoiden sosiaalista asemaa.
Vuoteen 1955 mennessä Suomeen oli perustettu puoli tusinaa diabetesyhdistystä (tai siis sokeritautisten yhdistystä, kuten tuohon aikaan sanottiin). Pian koettiin tarvetta järjestäytyä paremmin, ja Tampereen yhdistys päätti kutsua kaikki sokeritautisten yhdistykset 22.5.1955 valtakunnallisen liiton perustavaan kokoukseen. Syntyi Sokeritautisten Liitto, josta tuli erillisten yhdistysten kattojärjestö. Vuonna 1957 sen nimi muuttui Sokeritautiliitoksi ja vuonna 1975 nykyiseen muotoon Suomen Diabetesliitoksi.
Vuosien varrella diabetesyhdistysten määrä kasvoi, ja käytännössä kaikki niistä ovat liittyneet Diabetesliiton jäseniksi. Nykyään on olemassa 105 paikallisyhdistystä, 3 valtakunnallista yhdistystä ja 4 ammatillista yhdistystä.
Valtakunnalliset yhdistykset ovat muuten uudenaikainen järjestäytymismuoto – kolmesta valtakunnallisesta yhdistyksestä ensimmäinen oli vuonna 2008 perustettu Nuorten Diabetesyhdistys. Paikalliset yhdistykset ovat ymmärrettävästi yleisiä – jos tarkoituksena on tuoda ihmisiä yhteen, onnistuu se hyvin toimimalla jollain tietyllä maantieteellisellä alueella.
Ei suoraa jäsenyyttä Diabetesliittoon
Diabetesliitto poikkeaa tavanomaisista yhdistyksistä siten, että sen jäseneksi ei voi liittyä suoraan yksityishenkilönä, vaan jäsenyys muodostuu aina jonkun Diabetesliiton jäsenyhdistyksen kautta.
Tästä seuraa, että diabeetikko tai hänen läheisensä kuuluu aina ensisijaisesti diabetesyhdistykseen, ja Diabetesliiton jäsenyys tulee ikään kuin kaupan päälle.
Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten roolin voisi diabeetikon (tai hänen läheisensä) näkökulmasta jakaa hieman kärjistäen näin:
- Diabetesliitto keskittyy edunvalvontaan ja suurien linjojen vetämiseen. Kulissien takana tapahtuu paljon, mutta vain harva asia näkyy suoraan diabeetikoille.
- Diabetesyhdistykset järjestävät toimintaa ja tukea pienemmässä mittakaavassa suoraan jäsenilleen.
Jokaisella diabetesyhdistyksellä on oma tapansa toimia ja omat kohderyhmänsä:
- Paikallisyhdistysten kohderyhmää ovat sen toimialueella tai lähistöllä asuvat diabeetikot.
- Nuorten Diabetesyhdistys tavoittelee 18 – 30 -vuotiaita diabeetikoita.
- Hypokoira ry edistää hypokoiratoimintaa Suomessa.
- Diabetesseura Plasma kohdistaa toimintansa tyypin 1 diabeetikoille ympäri Suomen.
Diabetesliiton jäsenyys siis vaatii aina johonkin diabetesyhdistykseen liittymisen. Siksi liittymislomakkeessa pyydetään valitsemaan itselle sopiva diabetesyhdistys. Yhdistystä ei voi jättää valitsematta.
Sekään ei onnistu, että diabeetikko liittyisi johonkin diabetesyhdistykseen liittymättä samalla Diabetesliittoon. Liiton jäsenyys tulee joka tapauksessa yhdistyksen mukana.
Diabetesliitto ja diabetesyhdistykset ovat siis toisaalta toimintansa puolesta itsenäisiä järjestöjä, mutta niiden jäsenyydet on tiiviisti nidottu toisiinsa.
Sekavuus syntyy siitä, miten järjestöt ovat esillä
Ei ole mikään ihme, jos Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten roolit menevät sekaisin.
Toisaalta diabeetikot liittyvät näkyvimmin Diabetesliittoon:
- Liittymislomake on Diabetesliiton lomake.
- Laskut jäsenmaksujen maksamista varten lähettää Diabetesliitto, ja yhdistys on vain mainittu pienellä jäsenkortissa.
- Diabetes-lehti on Diabetesliiton toimittama.
- Mediassa diabetekseen liittyvissä edunvalvonta-asioissa on esillä yleensä Diabetesliitto.
Ja niin edelleen. Toisaalta taas ensisijainen jäsenyys on diabetesyhdistys:
- Yhdistys päättää jäsenmaksun suuruuden.
- Yhdistys päättää kenet se hyväksyy jäsenekseen.
- Valtaosa jäsenmaksusta ohjautuu yhdistykselle itselleen.
- On periaatteessa mahdollista kuulua diabetesyhdistykseen ilman Diabetesliiton jäsenyyttä – jos yhdistys ei ole liiton jäsen – mutta Diabetesliiton jäsenyys vaatii tuekseen aina diabetesyhdistyksen.
- Yhdistys on helpommin lähestyttävä ja tarjoaa toimintaa suoraan jäsenilleen.
Ehkä Diabetesliiton ja jäsenyhdistysten keskinäistä roolia ei tuoda tarpeeksi hyvin esille – joko yhdistyksen tai liiton kautta. Epäselvyyksiä tuntuu nimittäin riittävän. Yksi tyypillinen valituksen aihe on se, että ”Diabetesliitto ei järjestä mitään mielenkiintoista meilläpäin.” Mutta sepä ei olekaan liiton tehtävä; pitäisi kääntyä paikallisyhdistyksen puoleen tai seurata, järjestävätkö valtakunnalliset yhdistykset mitään tapahtumia omalla paikkakunnalla.
Jäsenmaksumatematiikkaa
Diabetesyhdistys siis päättää itse jäsenmaksunsa suuruuden ja sen, minkälaisia jäseniä se hyväksyy. Tyypillisimmät jäsentyypit ovat normaalijäsen ja kannatusjäsen (kannatusjäsen tuo yhdistykselle rahaa, mutta hänellä ei ole äänivaltaa yhdistyksessä).
Myös Diabetesliitto kerää jäseniltään – siis diabetesyhdistyksiltä – jäsenmaksua. Jäsenmaksu ei ole kiinteä, vaan riippuu yhdistyksen jäsenien lukumäärästä. Tällä tavoin maksusta saadaan sekä reilu että toimiva, koska diabetesyhdistysten jäsenten lukumäärä voi vaihdella muutamasta kymmenestä muutamaan tuhanteen.
Eikö Diabetesliiton jäsenmaksu olisi sitten kiinteä, vaikkapa 100 € per yhdistys? No ei voisi: silloin liitto keräisi jäsenmaksuja vuodessa vain hitusen yli 10 000 €. Se olisi Diabetesliiton laajuisessa toiminnassa kuin tippa insuliinia valtameressä.
Entäs jos jäsenmaksu olisi luokkaa 25 000 €, suunnilleen sen verran esimerkiksi Tampereen Diabetesyhdistys tuo liitolle rahaa? Niin… kuinkas moni pienempi yhdistys tuon summan sitten pystyisi maksamaan? Taitaisi jäädä kokonaispotti edelleen aika laihaksi.
Siispä jäsenmäärään perustuva jäsenmaksu on paljon toimivampi vaihtoehto.
Käytännössä jaksumaksujen kerääminen toimii näin:
- Diabetesyhdistykset ovat ulkoistaneet jäsenrekisterinsä hoidon ja jäsenmaksujen keräyksen Diabetesliitolle.
- Jokainen jäsenyhdistys ilmoittaa vuoden lopussa seuraavan vuoden jäsenmaksujen suuruudet liitolle.
- Diabetesliitto lähettää tammikuussa laskut jäsenmaksujen maksamista varten. Maksut maksetaan Diabetesliiton tilille.
- Diabetesliitto vähentää saamistaan maksuista oman osuutensa, 7 € per jäsen, ja tilittää loput diabetesyhdistyksille.
Pientä harmistusta on aiheuttanut se, jos joku diabeetikko kuuluu kahteen (tai useampaan) diabetesyhdistykseen, vaikkapa omaan paikallisyhdistykseen ja Diabetesseura Plasmaan. Sillointavallaan maksaa liiton jäsenmaksun kahdesti: 7 € paikallisyhdistyksen ja 7 € Plasman kautta.
Mutta näin ei oikeastaan kannata ajatella. Jäsen maksaa jäsenmaksun ensisijaisesti yhdistykselle, ei liitolle. Se mitä kuluja liiton jäsenyys diabetesyhdistykselle aiheuttaa, on loppujen lopuksi vain yhdistyksen itsensä asia. Se että Diabetesliitto hoitaa jäsenmaksujen keräystä vain saa asian näyttämään siltä, että liiton osuus maksettaisiin kahdesti.
PS. Tuplalaskutuksesta puheenollen, tätä useaan diabetesyhdistykseen kuulumista ei pidä sekoittaa siihen, kun Diabetesliitto ilmoitti tänä vuonna sattuneesta laskutusvirheestä: osalle jäsenistä oli lähtenyt kaksi identtistä laskua yhdestä jäsenyydestä. Jos olet kahden eri diabetesyhdistyksen jäsen, sinulle kuuluukin tulla kaksi laskua. Voit tarkistaa mille yhdistykselle maksu kuuluu laskun mukana tulleesta jäsenkortista.
