Viime joulukuussa pidetyssä Plasman syyskokouksessa asetimme tavoitteita tämän vuoden toiminnalle. Yksi niistä oli saada vähintään 100 uutta jäsentä kuluvan vuoden aikana. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että vuoden lopussa jäsenrekisterissämme pitäisi olla noin 130 nimeä.
Tuo tavoite on täyttymässä jopa nopeammin kuin osasimme talvella ajatella. Sadan jäsenen raja meni rikki huhtikuun lopussa, ja tätä kirjoittaessani Plasman pääluku on 120. Näyttää siis vahvasti siltä, että 130 tulee täyteen kesän aikana, ehkä jo tässä kuussa.
On tietysti hemmetin mahtavaa, että Plasma kiinnostaa jo näin monia. Diabetesjärjestöissä ollaan nimittäin oltu hieman huolissaan siitä, että yhdistystoiminta ei näytä kiinnostavan diabeetikoita samalla tavalla kuin ennen wanhaan.
Ehkä perimmäinen syy tähän on siinä, minkälaiseksi yhdistytoiminta on muotoutunut – tai ainakin se, millainen mielikuva diabeetikoilla yhdistystoiminnasta on.
Plasmalla on tässä suhteessa yksi kiistaton etu: koska yhdistys on perustettu vasta reilu vuosi sitten, sillä ei ole mitään menneisyyden taakkaa, ei hyvässä eikä pahassa mielessä.
Plasma ei ehkä vielä ole yhtä tunnettu kuin vuosia tai vuosikymmeniä toimineet paikalllisyhdistykset, mutta sen vastapainona on uutuudenviehätys ja täysin tyhjä tontti, jolle voimme alkaa rakentaa juuri sellaista yhdistystoiminnan kivijalkaa kuin itse haluamme.
Jos nykyinen kasvutahti jatkuu, saattaa vuoden lopussa olla jopa tuplasti se määrä jäseniä, mitä tavoittelimme. Huh!