Norjalaisen tutkimuksen mukaan lapsena ykköstyyppiin sairastuneilla diabeetikoilla on selvästi alhaisempi riski sairastua loppuvaiheen diabeettiseen munuaissairauteen, kuin aikuisiällä diagnoosin saaneilla. Loppuvaiheen munuaissairaus on yksi vakavimpia ykköstyypin diabetekseen liittyviä komplikaatiota, joten tutkimuslöydös on merkittävä.

Oslon yliopistollisen sairaalan tutkijat tutkivat 7871 aikuisesta koostuvaa joukkoa. Ryhmään kuuluvat oli diagnosoitu ykköstyypin diabeetikoiksi alle 15-vuotiaana. Joukkoon kuuluvia henkilöitä seurattiin jopa 42 ikävuoteen saakka tai kunnes heille kehittyi loppuvaiheen diabeettinen munuaissairaus, he kuolivat tai muuttivat toiseen maahan. Tutkimusseuranta päättyi vuoden 2015 marraskuussa.

Lapsina sairastuneilla pienin riski

1,3 prosentille seuratuista diabeetikoista kehittyi loppuvaiheen diabeettinen munuaissairaus. Keskimääräinen sairastamisaika munuaissairauden diagnoosiin oli lähes 26 vuotta. Yli 40 vuotta ykköstyypin diabetesta sairastaneiden ryhmäläisten joukossa 5,3 prosentilla oli loppuvaiheen munuaissairaus.

Ryhmäläisistä alhaisin riski sairastumiseen oli alle 10-vuotiaana diabetesdiagnoosin saaneilla naisilla. Kiinnostavaa oli, että vuosina 1973–82 sairastuneilla diabeetikoilla oli yhtä pieni riski sairastua munuaissairauteen kuin 1982–2012 sairastuneilla diabeetikoilla. Riski ei siis kasvanut, vaikka he ovat eläneet kauemmin vähemmän kehittyneiden hoitomenetelmien aikana.

Erään toisen suomalaisen tutkimuksen mukaan ykköstyypin diabeetikoiden loppuvaiheen munuaissairauden puhkeamisriski 20 vuoden sairastamisen jälkeen oli 2.2 % ja 30 vuoden jälkeen 7 %.

Diabeettisen munuaistaudin puhkeamisen riskiä voi pienentää hyvällä hoitotasapainolla ja suositusten mukaisella verenpainetasolla (Alle 140/80 mmHg). Säännölliset käynnit diabeteslääkärillä auttavat munuaissairauden varhaisessa diagnosoinnissa, jolloin sairauden eteneminen on mahdollista vielä estää.

Alkuperäinen uutinen julkaistiin 13.3. täällä.